Kuulumisia

Niin se vaan aika vierii ja ensimmäisestä astutuksesta tulee tänään täyteen jo 43 vuorokautta. Pikuhan siis astutettiin kolmeen kertaan, vuorokausilla 14, 15, ja 17. Kaikki astutukset meni nappiin, mutta ehkä keskimmäistä niistä pitäisin varmimpana. Viimeisellä kertaa tuli jo hammasta siihen malliin, että seuraavana päivänä tuskin olisi enää onnistunut. Vielä kolmisen viikkoa siis H-hetkeen, ja maha kasvaa siihen malliin että ei kyllä ole epäilystäkään että onko kantavan. 

Pikun tällähetkellä vielä ainokaisen lapsosen, Milan kanssa olemme treenanneet nyt läpi talven rally-tokoa OKK:lla treeniryhmässä. Melkoinen virtapiikkihän tuo koira edelleen on, mutta huimaa kehitystä on huomattavissa verrattuna lähtöpisteeseen. Herkkujen kanssa ALOkasluokan kyltit ja osa AVOimenkin menevät helposti, mutta ilman herkkuja tarvitaan vielä lisää treeniä. Kävimme helmikuussa epiksissä, joiden jälkeen uskaltauduin ilmoittamaan virallisiin kisoihin. 2.4. oli siis sekä ohjastajan että koiran ensimmäiset rally-toko kisat ikinä, joista ekalta radalta pisteitä 94/100 ja toiselta 83/100. En voisi olla enempää tyytyväisempi tähän kakaraan <3. Ensimmäinen rata meni todella hienosti, toisella näkyi jo väsymisen merkkejä ja mm. tuomarit ja sihteerit piti haukkua. Selviydyttiin kuitenkin loppuun saakka, vaikka hieman tuo Maali-kyltistä saatu 10 vp harmittaa. Muuten olisi toiseltakin radalta tullut pisteitä yli 90. Seuraavat kisat ovatkin jo aivan oven takana, nyt tulevana lauantaina Kemissä. Siellä kisattavana yksi rata.

Allaolevat kuvat helmikuun epävirallisista kisoista, kuvat ottanut Marjut Färman.

Olemme Milan kanssa nyt käyneet myös ohjatuissa agitreeneissä sijaistamassa Pikua, ja kesällä jatkamme sekä rally-tokoa että agilityä OKK:lla ohjatuissa ryhmissä. Hyvin alkeissa vielä mennään, ja jatkokin mennään kroppaa kuunnellen. Tosi säpäkkä pikku kiituri tästä on kyllä hyvää vauhtia kehittymässä. 

Osaa se joskus rauhoittua ja levätäkin <3

Kuluneella viikolla kävimme myös Milan ja Nitan kanssa pitkästä aikaa koirauimala HundSpassa uintireissulla. Aluksi molempia hieman jänskätti, mutta muutaman uintireissun jälkeen se ei enää ollutkaan niin pelottavaa. Molemmat kuitenkin ui uittajan ja pelastusliivien turvin. Piku on tässä taloudessa se koira, joka kroolaa kesälläkin pitkin luonnon vesiä pallon perässä ihan vapaaehtoisesti. Muita ei tahdo saada edes kantamalla.. tai mistäpä sitä tietää minkälainen vesipeto tuosta Milasta vielä kuoriutuu =D

Ikä on vaan numeroita, Nita 9 vee kroolaamassa <3