Kuulumisia

Niin se vaan aika vierii ja ensimmäisestä astutuksesta tulee tänään täyteen jo 43 vuorokautta. Pikuhan siis astutettiin kolmeen kertaan, vuorokausilla 14, 15, ja 17. Kaikki astutukset meni nappiin, mutta ehkä keskimmäistä niistä pitäisin varmimpana. Viimeisellä kertaa tuli jo hammasta siihen malliin, että seuraavana päivänä tuskin olisi enää onnistunut. Vielä kolmisen viikkoa siis H-hetkeen, ja maha kasvaa siihen malliin että ei kyllä ole epäilystäkään että onko kantavan. 

Pikun tällähetkellä vielä ainokaisen lapsosen, Milan kanssa olemme treenanneet nyt läpi talven rally-tokoa OKK:lla treeniryhmässä. Melkoinen virtapiikkihän tuo koira edelleen on, mutta huimaa kehitystä on huomattavissa verrattuna lähtöpisteeseen. Herkkujen kanssa ALOkasluokan kyltit ja osa AVOimenkin menevät helposti, mutta ilman herkkuja tarvitaan vielä lisää treeniä. Kävimme helmikuussa epiksissä, joiden jälkeen uskaltauduin ilmoittamaan virallisiin kisoihin. 2.4. oli siis sekä ohjastajan että koiran ensimmäiset rally-toko kisat ikinä, joista ekalta radalta pisteitä 94/100 ja toiselta 83/100. En voisi olla enempää tyytyväisempi tähän kakaraan <3. Ensimmäinen rata meni todella hienosti, toisella näkyi jo väsymisen merkkejä ja mm. tuomarit ja sihteerit piti haukkua. Selviydyttiin kuitenkin loppuun saakka, vaikka hieman tuo Maali-kyltistä saatu 10 vp harmittaa. Muuten olisi toiseltakin radalta tullut pisteitä yli 90. Seuraavat kisat ovatkin jo aivan oven takana, nyt tulevana lauantaina Kemissä. Siellä kisattavana yksi rata.

Allaolevat kuvat helmikuun epävirallisista kisoista, kuvat ottanut Marjut Färman.

Olemme Milan kanssa nyt käyneet myös ohjatuissa agitreeneissä sijaistamassa Pikua, ja kesällä jatkamme sekä rally-tokoa että agilityä OKK:lla ohjatuissa ryhmissä. Hyvin alkeissa vielä mennään, ja jatkokin mennään kroppaa kuunnellen. Tosi säpäkkä pikku kiituri tästä on kyllä hyvää vauhtia kehittymässä. 

Osaa se joskus rauhoittua ja levätäkin <3

Kuluneella viikolla kävimme myös Milan ja Nitan kanssa pitkästä aikaa koirauimala HundSpassa uintireissulla. Aluksi molempia hieman jänskätti, mutta muutaman uintireissun jälkeen se ei enää ollutkaan niin pelottavaa. Molemmat kuitenkin ui uittajan ja pelastusliivien turvin. Piku on tässä taloudessa se koira, joka kroolaa kesälläkin pitkin luonnon vesiä pallon perässä ihan vapaaehtoisesti. Muita ei tahdo saada edes kantamalla.. tai mistäpä sitä tietää minkälainen vesipeto tuosta Milasta vielä kuoriutuu =D

Ikä on vaan numeroita, Nita 9 vee kroolaamassa <3

Meille tulee pentuja ❤

Vihdoin ja viimein pitkän odottelun jälkeen Piku aloitti helmikuun lopulla juoksun. Astutukset meni nappiin, tiineysoireet ovat olleet voimakkaat ja tänään 30.vrk:tta ekasta astutuksesta ultra paljasti mahassa olevan neljä pentusta ❤ nyt peukut pystyyn että kaikki menee loppuun asti hyvin, ja toukokuun alussa meillä olisi pentulaatikossa merle/trikki vauvoja. Isänä komea merleuros, Marvitholl Leonardo Da Vinci "Leon".

Blogin puolelle tulossa päivitystä piakkoin, kunhan saan toimivan koneen millä niitä tehdä. Tarkoituksena olisi herätellä tämä blogi jälleen eloon ja päivittää tiedot ajantasalle, jolloin esim tämän pentueprojektin kuulumisia voisi lukea täältä :-)

Pentutarkki

Ihan vastahan se pentunen syntyi, ja nyt pikku-Milalla on ikää jo huimat 7-viikkoa! Tänään käytiin siis pentutarkastuksessa ja eläinlääkäri totesi pienen täysin terveeksi. Pentunen jää siis kotiin kasvamaan - taidan olla ehkä hieman innoissani! 

Olen katsonut jo näyttelykalenteria sillä silmällä että kesällä toivon mukaan päästäisiin jo pentuluokassa kehässäkin pyörähtelemään, ja agilityn / tokon pentukursseillekkin suuntaamme jossakin vaiheessa. Ainekset ainakin loistavaan harrastuskoiraan on kasassa, mutta nyt vain seuraillaan mitä pennusta kasvaa. =)

Myös Pikun kanssa jatkamme ohjattuja agitreenejä pitkästä aikaa ensiviikolla. Suunnitelmissa olisi maksaa myös lisenssi ja alkaa nyt alkuvuodesta tosissaan kisaamaan, alkaa tämä katkonainen treenaaminen ja kisaamattomuus ja ykkösissä junnaaminen nyt riittää :D

6,5 weeks

Huhhei, niin se aika vain rientää ja pennulle tulee ensiviikolla täyteen jo kokonaiset 7-viikkoa! Blogin puolella on ollut taas todella hiljaista, ja syynä siihen on se että muutimme kepon ja koirien kanssa kerrostaloon joulukuun alussa ja nettiyhteyksien kanssa on saanut kikkailla, eikä paljoa puhelimella ole huvittanut yrittää päivityksiä värkätä.. Ja kun on tuo facebook, jonne päivittely on niin paljon helpompaa ;-)

Joka tapauksessa pentu on kasvanut tasaista tahtia ja on ihan älyttömän aktiivinen ja reipas pentu, joka on sulattanut meidän sydämet ihan täysin. Ruoka maistuu ja arki koiralaumassa sujuu hyvin, ja ei voi ainakaan väittää etteikö pentu olisi saanut huomiota ja tutustua vieraisiin ihmisiin. Myös ristiäiset on pidetty, ja kutsumanimekseen pentu on saanut nimen Mila. Pentutarkkiin menemme ensiviikon keskiviikkona 7.1., eli samana päivänä kun 7 viikkoa tulee täyteen ja samalla pieni saa myös sirun niskaan.

Tässä pennussa on vain sitä jotakin, mitä siinä on ollut siitä asti kun näin ultrasta että Pikun mahassa yksi pentu on, ja kun se vihdoin pentulaatikkoon hengissä, täysin omin voimin tupsahti <3 Pikua on yritetty jo useamman kerran astuttaa, mutta valeraskauden ja ihmeellisten juoksujen yms. takia olen meinannut haudata Pikun pentuhaaveet jo monen monta kertaa, mutta onneksi päätin vielä kerran yrittää. Ja se kannatti. Piku on koira joka ihastuttaa minua niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin, ja sen jälkeläisistä olen haaveillut pitkään - ja nyt kun minulla sellainen käsissäni on, vain yksi ainoa kappale, niin eikait sitä vain voi myydä pois? 

Tätä yhtä pentua kohtaan on vain kehittynyt aivan erilainen tunneside kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten kasvattamiini pentuihin, joita oli neljä kappaletta ja jotka pitivät seuraa toisilleen. Pieni Mila- vauvva on päässyt mukanamme käymään jo ties kuinka monessa paikassa ja tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin, mikä yhden pennun kanssa on ollut helppoa. Siitä on tullut jo perheenjäsen.

Nyt vain siis sormet ja varpaat pystyyn, että Mila saa pentutarkista puhtaat paperit ja saa jäädä ilahduttamaan elämäämme jatkossakin <3 

6,5 weeks- 1553 g

1. vrk

Ensimmäinen vuorokausi pennelin kanssa on sujunut hyvin. Eilen paino ensin laski hiukan, mutta nyt on jo suunta ylöspäin ja syntymäpainon ohi on jo menty. Pentu on ollut alusta asti kovin tiitterä ja osannut hakeutua tissille aina kun siltä tuntuu, ja uskaltaa olla jo pieniä pätkiä irrallaan emostakin viltin päällä. Myös Pikulle on ruuat ja juomat maistuneet hyvin. Jatkuvasti sitä vain tuijottaa tätä live-elokuvaa tuossa lattiallani pentulaatikossa, ja yönkin nukuin pikkupätkissä.. on se vaan niin ihanaa katottavaa - tämä äiti-tytär rakkaus <3

vrk 60. - B-pentu syntyi

Toissapäivänä käytin Pikun vielä röntgenissä koska halusin vähän nähdä minkä kokoinen pentu on ja miten päin on tulossa, jotta osaa valmistautua synnytykseen. Selvästi sieltä päätä ja selkärankaa erottui ja tyylikkäästi vielä jalat edellä tulossa. Eläinlääkäri varoitteli, että koska ensisynnyttäjä, näin "iso" pentu ja vielä perätilassa tulossa, voi synnytyksessä tulla ongelmia mutta kaikki voi sujua myös kuin tanssi. Pahimpaan oli siis varauduttu, mutta parempi näin päin..

Lämpöjä olen mittaillut jo viikonlopusta asti ja vihdoin eilen illalla lämmöt kävivät 36,7:ssä, joten lähtölaskenta oli alkanut. Piku oli illalla ja aamullakin vielä täysin rauhallinen, ja lähdin vielä aamuvuoroon töihin turvallisin mielin ennen vapaita, kun ajattelin että varmaan illasta alkaa aikaisintaan tapahtua, ja kun poikaystäväni oli kotona päivystämässä.

Klo 10 jälkeen hän sitten soitti, ja sanoi että Piku läähättää kovasti ja takapää on veressä ja supistelut ovat jo alkaneet. Soitto kätilökaveriksi lupautuneelle Maaritille, ja pomon juttusille töissä kertomaan tilanne. Onneksi olin hänet valmistellut jo etukäteen, ja pääsin lähtemään samantien töistä kotiin. Maarit oli tullut juuri ennen minua, ja Piku supisteli jo ihan kunnolla. Pikkuhiljaa sikiöpussukkaa alkoi näkyä, ja pieni hetki siitä niin koko pussukka oli pentulaatikon pohjalla. Maarit alkoi hieroa pentua pyyhkeseen ja se tunne, kun pentu alkoi ääntelemään ja kertoi olevansa hengissä <3 EDIT: (puolet tekstistä oli näköjään hävinnyt bittiavaruuteen) Niin kauan olen Pikulle pentua halunnut ja meinannut luopua jo toivosta, mutta onneksi päätin yrittää vielä kerran. Sekä pentu että Piku voivat hyvin, Pikulle ollu vähän ihmetyksen aihetta kun tämmönen pikkunen vauva on maailmassa ja sitä pitäisi vielä hoitaakin. Äidin vaistot heräsivät kyllä samantien, mutta vielä välillä Piku saattaa hypätä pois laatikosta ja yhtäkkiä hoksaa että ainiin ei näin voinu tehdäkkään. Pentu osaa hakeutua tissille ja molemmat ovat tyytyväisiä =)

Nyt minulla on onneksi vapaata, niin saan tarkkailla ihan vierestä tämän pienen ensimmäisiä päiviä <3

27. vrk - Tiineysultra

Vihdoin ja viimein tämä reilun kuukauden kestänyt jännitysnäytelmä on ohi, ainakin hetkeksi, kun kävimme Pikun kanssa tänään tiineysultrassa ja yhden pentusen sydän siellä näytti sykkivän <3 Piku on ollut astutuspäivästä lähtien todella hellyydenkipeä, ja nyt jo pian pari viikkoa aamuruuat ovat jääneet kuppiin. Myös nisät ovat jo hieman kasvaneet ja punoittavat, joten toivoa on ollut, mutta koska senttejä ei ole vielä juuri vyötärölle tullut, olisi merkit voineet viitata myös valeraskauteen. Onneksi olin väärässä, ja ihan oikea pentunen siellä kasvaa..

Nyt vain pidetään sormet ja varpaat pystyssä ja toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin, eikä esim. pennusta kasvaisi niin isoa ettei Piku saa sitä luonnollisesti synnytettyä. Mielelläni kuulisinkin kokemuksia kokeneemmilta kasvattajilta joilla on ollut sama tilanne ja tullut vain yksi pentu, että  kuinka yhden pennun synnytyksistä on selvitty, onko synnytykset sujuneet ongelmitta ja voiko pennun kokoon vaikuttaa esim. nartun ruokinnalla tiineysaikana? Ja kun kyseessä vielä ensisynnyttäjä.

Nyt vain hoivataan mammaa ja odotellaan marraskuun lopulla syntyvää pienokaista <3