torstai 20. marraskuuta 2014

1. vrk

Ensimmäinen vuorokausi pennelin kanssa on sujunut hyvin. Eilen paino ensin laski hiukan, mutta nyt on jo suunta ylöspäin ja syntymäpainon ohi on jo menty. Pentu on ollut alusta asti kovin tiitterä ja osannut hakeutua tissille aina kun siltä tuntuu, ja uskaltaa olla jo pieniä pätkiä irrallaan emostakin viltin päällä. Myös Pikulle on ruuat ja juomat maistuneet hyvin. Jatkuvasti sitä vain tuijottaa tätä live-elokuvaa tuossa lattiallani pentulaatikossa, ja yönkin nukuin pikkupätkissä.. on se vaan niin ihanaa katottavaa - tämä äiti-tytär rakkaus <3







keskiviikko 19. marraskuuta 2014

vrk 60. - B-pentu syntyi

Toissapäivänä käytin Pikun vielä röntgenissä koska halusin vähän nähdä minkä kokoinen pentu on ja miten päin on tulossa, jotta osaa valmistautua synnytykseen. Selvästi sieltä päätä ja selkärankaa erottui ja tyylikkäästi vielä jalat edellä tulossa. Eläinlääkäri varoitteli, että koska ensisynnyttäjä, näin "iso" pentu ja vielä perätilassa tulossa, voi synnytyksessä tulla ongelmia mutta kaikki voi sujua myös kuin tanssi. Pahimpaan oli siis varauduttu, mutta parempi näin päin..

Lämpöjä olen mittaillut jo viikonlopusta asti ja vihdoin eilen illalla lämmöt kävivät 36,7:ssä, joten lähtölaskenta oli alkanut. Piku oli illalla ja aamullakin vielä täysin rauhallinen, ja lähdin vielä aamuvuoroon töihin turvallisin mielin ennen vapaita, kun ajattelin että varmaan illasta alkaa aikaisintaan tapahtua, ja kun poikaystäväni oli kotona päivystämässä.

Klo 10 jälkeen hän sitten soitti, ja sanoi että Piku läähättää kovasti ja takapää on veressä ja supistelut ovat jo alkaneet. Soitto kätilökaveriksi lupautuneelle Maaritille, ja pomon juttusille töissä kertomaan tilanne. Onneksi olin hänet valmistellut jo etukäteen, ja pääsin lähtemään samantien töistä kotiin. Maarit oli tullut juuri ennen minua, ja Piku supisteli jo ihan kunnolla. Pikkuhiljaa sikiöpussukkaa alkoi näkyä, ja pieni hetki siitä niin koko pussukka oli pentulaatikon pohjalla. Maarit alkoi hieroa pentua pyyhkeseen ja se tunne, kun pentu alkoi ääntelemään ja kertoi olevansa hengissä <3 EDIT: (puolet tekstistä oli näköjään hävinnyt bittiavaruuteen) Niin kauan olen Pikulle pentua halunnut ja meinannut luopua jo toivosta, mutta onneksi päätin yrittää vielä kerran. Sekä pentu että Piku voivat hyvin, Pikulle ollu vähän ihmetyksen aihetta kun tämmönen pikkunen vauva on maailmassa ja sitä pitäisi vielä hoitaakin. Äidin vaistot heräsivät kyllä samantien, mutta vielä välillä Piku saattaa hypätä pois laatikosta ja yhtäkkiä hoksaa että ainiin ei näin voinu tehdäkkään. Pentu osaa hakeutua tissille ja molemmat ovat tyytyväisiä =)

Nyt minulla on onneksi vapaata, niin saan tarkkailla ihan vierestä tämän pienen ensimmäisiä päiviä <3