lauantai 3. tammikuuta 2015

6,5 weeks

Huhhei, niin se aika vain rientää ja pennulle tulee ensiviikolla täyteen jo kokonaiset 7-viikkoa! Blogin puolella on ollut taas todella hiljaista, ja syynä siihen on se että muutimme kepon ja koirien kanssa kerrostaloon joulukuun alussa ja nettiyhteyksien kanssa on saanut kikkailla, eikä paljoa puhelimella ole huvittanut yrittää päivityksiä värkätä.. Ja kun on tuo facebook, jonne päivittely on niin paljon helpompaa ;-)

Joka tapauksessa pentu on kasvanut tasaista tahtia ja on ihan älyttömän aktiivinen ja reipas pentu, joka on sulattanut meidän sydämet ihan täysin. Ruoka maistuu ja arki koiralaumassa sujuu hyvin, ja ei voi ainakaan väittää etteikö pentu olisi saanut huomiota ja tutustua vieraisiin ihmisiin. Myös ristiäiset on pidetty, ja kutsumanimekseen pentu on saanut nimen Mila. Pentutarkkiin menemme ensiviikon keskiviikkona 7.1., eli samana päivänä kun 7 viikkoa tulee täyteen ja samalla pieni saa myös sirun niskaan.

Tässä pennussa on vain sitä jotakin, mitä siinä on ollut siitä asti kun näin ultrasta että Pikun mahassa yksi pentu on, ja kun se vihdoin pentulaatikkoon hengissä, täysin omin voimin tupsahti <3 Pikua on yritetty jo useamman kerran astuttaa, mutta valeraskauden ja ihmeellisten juoksujen yms. takia olen meinannut haudata Pikun pentuhaaveet jo monen monta kertaa, mutta onneksi päätin vielä kerran yrittää. Ja se kannatti. Piku on koira joka ihastuttaa minua niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin, ja sen jälkeläisistä olen haaveillut pitkään - ja nyt kun minulla sellainen käsissäni on, vain yksi ainoa kappale, niin eikait sitä vain voi myydä pois? 

Tätä yhtä pentua kohtaan on vain kehittynyt aivan erilainen tunneside kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten kasvattamiini pentuihin, joita oli neljä kappaletta ja jotka pitivät seuraa toisilleen. Pieni Mila- vauvva on päässyt mukanamme käymään jo ties kuinka monessa paikassa ja tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin, mikä yhden pennun kanssa on ollut helppoa. Siitä on tullut jo perheenjäsen.

Nyt vain siis sormet ja varpaat pystyyn, että Mila saa pentutarkista puhtaat paperit ja saa jäädä ilahduttamaan elämäämme jatkossakin <3 




6,5 weeks- 1553 g

torstai 20. marraskuuta 2014

1. vrk

Ensimmäinen vuorokausi pennelin kanssa on sujunut hyvin. Eilen paino ensin laski hiukan, mutta nyt on jo suunta ylöspäin ja syntymäpainon ohi on jo menty. Pentu on ollut alusta asti kovin tiitterä ja osannut hakeutua tissille aina kun siltä tuntuu, ja uskaltaa olla jo pieniä pätkiä irrallaan emostakin viltin päällä. Myös Pikulle on ruuat ja juomat maistuneet hyvin. Jatkuvasti sitä vain tuijottaa tätä live-elokuvaa tuossa lattiallani pentulaatikossa, ja yönkin nukuin pikkupätkissä.. on se vaan niin ihanaa katottavaa - tämä äiti-tytär rakkaus <3







keskiviikko 19. marraskuuta 2014

vrk 60. - B-pentu syntyi

Toissapäivänä käytin Pikun vielä röntgenissä koska halusin vähän nähdä minkä kokoinen pentu on ja miten päin on tulossa, jotta osaa valmistautua synnytykseen. Selvästi sieltä päätä ja selkärankaa erottui ja tyylikkäästi vielä jalat edellä tulossa. Eläinlääkäri varoitteli, että koska ensisynnyttäjä, näin "iso" pentu ja vielä perätilassa tulossa, voi synnytyksessä tulla ongelmia mutta kaikki voi sujua myös kuin tanssi. Pahimpaan oli siis varauduttu, mutta parempi näin päin..

Lämpöjä olen mittaillut jo viikonlopusta asti ja vihdoin eilen illalla lämmöt kävivät 36,7:ssä, joten lähtölaskenta oli alkanut. Piku oli illalla ja aamullakin vielä täysin rauhallinen, ja lähdin vielä aamuvuoroon töihin turvallisin mielin ennen vapaita, kun ajattelin että varmaan illasta alkaa aikaisintaan tapahtua, ja kun poikaystäväni oli kotona päivystämässä.

Klo 10 jälkeen hän sitten soitti, ja sanoi että Piku läähättää kovasti ja takapää on veressä ja supistelut ovat jo alkaneet. Soitto kätilökaveriksi lupautuneelle Maaritille, ja pomon juttusille töissä kertomaan tilanne. Onneksi olin hänet valmistellut jo etukäteen, ja pääsin lähtemään samantien töistä kotiin. Maarit oli tullut juuri ennen minua, ja Piku supisteli jo ihan kunnolla. Pikkuhiljaa sikiöpussukkaa alkoi näkyä, ja pieni hetki siitä niin koko pussukka oli pentulaatikon pohjalla. Maarit alkoi hieroa pentua pyyhkeseen ja se tunne, kun pentu alkoi ääntelemään ja kertoi olevansa hengissä <3 EDIT: (puolet tekstistä oli näköjään hävinnyt bittiavaruuteen) Niin kauan olen Pikulle pentua halunnut ja meinannut luopua jo toivosta, mutta onneksi päätin yrittää vielä kerran. Sekä pentu että Piku voivat hyvin, Pikulle ollu vähän ihmetyksen aihetta kun tämmönen pikkunen vauva on maailmassa ja sitä pitäisi vielä hoitaakin. Äidin vaistot heräsivät kyllä samantien, mutta vielä välillä Piku saattaa hypätä pois laatikosta ja yhtäkkiä hoksaa että ainiin ei näin voinu tehdäkkään. Pentu osaa hakeutua tissille ja molemmat ovat tyytyväisiä =)

Nyt minulla on onneksi vapaata, niin saan tarkkailla ihan vierestä tämän pienen ensimmäisiä päiviä <3














perjantai 17. lokakuuta 2014

27. vrk - Tiineysultra

Vihdoin ja viimein tämä reilun kuukauden kestänyt jännitysnäytelmä on ohi, ainakin hetkeksi, kun kävimme Pikun kanssa tänään tiineysultrassa ja yhden pentusen sydän siellä näytti sykkivän <3 Piku on ollut astutuspäivästä lähtien todella hellyydenkipeä, ja nyt jo pian pari viikkoa aamuruuat ovat jääneet kuppiin. Myös nisät ovat jo hieman kasvaneet ja punoittavat, joten toivoa on ollut, mutta koska senttejä ei ole vielä juuri vyötärölle tullut, olisi merkit voineet viitata myös valeraskauteen. Onneksi olin väärässä, ja ihan oikea pentunen siellä kasvaa..

Nyt vain pidetään sormet ja varpaat pystyssä ja toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin, eikä esim. pennusta kasvaisi niin isoa ettei Piku saa sitä luonnollisesti synnytettyä. Mielelläni kuulisinkin kokemuksia kokeneemmilta kasvattajilta joilla on ollut sama tilanne ja tullut vain yksi pentu, että  kuinka yhden pennun synnytyksistä on selvitty, onko synnytykset sujuneet ongelmitta ja voiko pennun kokoon vaikuttaa esim. nartun ruokinnalla tiineysaikana? Ja kun kyseessä vielä ensisynnyttäjä.

Nyt vain hoivataan mammaa ja odotellaan marraskuun lopulla syntyvää pienokaista <3 





tiistai 30. syyskuuta 2014

Summer 2014

Jälleen aivan liian pitkä blogitauko takana, mutta toivon mukaan tämä päivittely nyt tästä vilkastuu.. Piku on nyt siis reilu viikko sitten astutettu, ja nyt vain peukut pystyyn että kaikki menisi suunnitelmien mukaan ja meillä olisi marraskuun lopulla pieniä tuhisevia sheltin alkuja <3 Lisätietoa yhdistelmästä löytyy pentuja- sivulta.

 Olen yrittänyt herätellä sivuja henkiin ja päivitellyt sivuja vähän sieltä täältä, ja vielä on paljon päivitettävää, mutta kaikki aikanaan ;-) Alla kuitenkin hieman kuvapläjäystä meidän kesästä...
Vappuna torilla.
Piku ja tuore lähihoitaja :-)

Metsälenkillä.

On me agiliidettykin ;-)

… ja myös pikkusiskoni kävi mukanani treenailemassa kesän aikana muutaman kerran, ja osallistuivatpa he Nitan kanssa yhtiin epävirallisiin kisoihinkin junnuluokkaan sijoittuen toiseksi. Myös Pikun kanssa starttailtiin muutaman kerran epiksissä.

Niitä helteisimpiä kesäpäiviä..

Kuva heinäkuun Oulu KV:sta, jossa sijoituksena ERI1 SA PN2 VARA-CACIB. Myös toukokuun Oulun näyttelyyn Piku osallistui tuloksin ERI3 ja Helsingin Maailmanvoittajanäyttelyyn saaden ERInomaisen.

Nallikarin lenkkimaisemia, koko trio koossa..



Dash'ing Dark Duchess "Nita" 7 years





Kisaturistina jokkiskisoissa :-)


Juhannuksena mökillä veneilemässä.


Hellepäivänä nallikarissa heinäkuussa.




Koirauimalassa Pikun kanssa alkukesästä.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

3.2.2013

Koiraharrastukseni alku, ensimmäisten kasvattieni emä ja korvaamaton harrastuskaveri ja perheenjäsenemme, Dash'ing Dark Duchess alias Nita tänään jo kuusi vuotta! Ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti aika vierii - vastahan Nita oli ihan vauvva ja se meille haettiin...

En voi kylliksi kiittää Maarittia tästä sydäntenvaltaajasta <3 font="" nbsp="">Ilman Nitaa elämä olisi tyhjää, ja niin paljon olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Puhumattakaan siitä olisiko minulla nyt kolmea ihanaa koiraa, ja olisiko koiraharrastus se harrastus joka vie suurimman osan ajastani (..ja rahoistani), mutta jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois!

Ehkä enää ei voi puhua vain harrastuksesta, kyllä koirista on tullut minulle elämäntapa - ja mieluinen sellainen.. 


kuva: Katja Sulkala
Kuva: Maarit Tervonen




Paljon onnea kuusivuotiaalle!  ...vain yksi voi olla ensimmäinen <3 nbsp="">