torstai 9. kesäkuuta 2011

huh hellettä!

Peruskoulu on nyt minunkin osalta saatu päätökseen ja nyt sitten vain odotellaan ensiviikkoa ja tuloksia jatko-opintopaikasta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin ensi syksynä aloitan opiskeluni Kontinkankaan ammattiopistossa lähihoitaja-linjalla :)

Kuluneella viikolla ollaankin saatu nauttia joka päivä lämpimistä ilmoista. Koirien kanssa ollaan oltu paljon pihalla ja on se vain kumma että vaikka kuinka on paksu ja musta turkki niin mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan pitää hakeutua.

Molemmat koirat ovat alkaneet keventää kesäksi turkkia. Nitalla oli turkkia talvellakin niin paljon että siinä on vara mistä puottaa. Pikullakin on vielä turkkia jäljellä, mutta melko pohjavillaton se alkaa olla. Alku syksystä molemmat ovat sitten toivon mukaan huippu turkissa!

Helteestä huolimatta tiistaina tokoiltiin Pikun kanssa. Otettiin liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, sekä paria "tokoliikeviestiä". Siihen nähden kuinka vähän ollaan päästy amerikan reissun yms. takia reeneissä käymään saa olla kyllä tyytyväinen. Töitä saa tokorintamallakin tehdä ja paljon, mutta kyllä se sitten palkitaankin!

Eilen sitten käytiin agireeneissä molempien kanssa. Kuumuuden takia ei kovin paljoa kerrallaan reenattu, mutta Nitan kanssa saatiin oikein onnistunut rata suoritettua ja Pikun kanssa reenailtiin valsseja ja irtoamista.

Pikulla seuraavat koitokset ovat parin viikon päästä Haukiputaalla ja heinäkuussa Kokkolassa olevat näyttelyt. Nitan kanssa startataan piiitkän kisatauon jälkeen heinäkuun alussa OKK:n kisoissa. Siitä seuraavat kisat ovatkin sitten varmaan jo nuorten SM:ät :)


sunnuntai 29. toukokuuta 2011

voihan aikaerorasitus!





Aika tarkalleen viikko sitten kotiuduttiin ikimuistoiselta Floridan matkalta. Reissu oli huikea ja kaikki sujui enemmän kuin hyvin. Säät suosivat, kukaan ei sairastunut ja kaikilla säilyi nopeista vaihdoista huolimatta matkalaukut ja rahat tallessa!

Pikakelauksella vajaa kaksiviikkoinen kului aikalailla näin.

Sunnuntaina 8. päivä treffasimme luokkamme kanssa Oulun rautatieasemalla, josta lähdimme opettajamme kanssa junalla kohti tikkurilaa. Tikkurilan asemalla meitä oli toinen opettaja vastassa ja hänen johdollaan sitten kävelimme Tikkurilan urheilupuiston hotelliin, ja aikalailla samalta seisomalta porukka painui pehkuihin.

Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen lähdimme minibussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja siellä porukkaamme liittyi mukaan vielä englannin opettajamme, sekä yrittäjyysopettajamme tyttö viiden kuukauden ikäisen pikku poikansa kanssa.

Turvatarkastuksien yms. sählinkien jälkeen koneemme nousi ilmaan Suomen aikaan kello 9.05. Lento Frankfurttiin kesti noin kaksi tuntia, jonka jälkeen ja edessä oli vielä reilun 11 tunnin lento. Pitkän ja uuvuttavan lennon jälkeen saavuimme Amerikan aikaan Orlandon kentälle ilta kuuden maissa.

Kentältä siirryimme vuokra-autolla ja taksilla Hotellille, pistimme taloksi ja käytiin uimassa. Illalla taas uni maittoi, kun yhdet yöunet olivat jääneet aikaeron takia väliin.

Siellä sitten viikonpäivät vietimme Orlandossa outleteilla shoppaillen, Disney-ja SeaWorldissa pyörien, uiden, syöden ja aurinkoa ottaen. Kuinka ihanaa olikaan herätä joka ikinen aamu auringon paisteeseen, käydä aamu-uinnilla ja lähteä päiväksi ihmettelemään suurta kaupunkia ja illalla ilta-uinnin kautta nukkumaan, ja odottamaan seuraavan päivän tapahtumia ♥

Maanantaina sitten katsoimme hotellihuoneidemme telkkareista raketin lähtölaukauksen, ja sen jälkeen juostiin pihalle näkemään se ihan livenä. Sitten oli vuorossa huoneiden tyhjennys ja avaruuskeskus Kennedy Space Centerin jälkeen noin neljän tunnin bussimatka kohti Miamia.

Miamissa viimeistään tapahtumat ja paikat oli aivan kuin elokuvista. Hotellimme sijaitsi aivan Miami Beachin rannassa. Majotuimme ensin kuudenteen kerrokseen, mutta vesivahingon takia lopullinen majoituksemme oli yhdennessätoista kerroksessa ja voi taivas mitkä näkymät ikkunastamme oli!

Miamiin emme olleet suunnitelleet muuta ohjelmaa, kuin rannalla löhöämistä. Tyttöjen kanssa saatiin joku päähänpisto lähteä heti ensimmäisenä aamuna ilman aurinkorasvaa biitsille ja kahden tunnin jälkeen olo oli kuin suoraan grillistä tulleella ravulla... Siinä olikin sitten meidän auringonotto kun seuraavat kaksi päivää sai viettää sisällä hotellissa aftersunia ja viilentäviä voiteita ihoon hieroen.

Miamista sitten lähdimme torstai-iltapäivällä ensin bussilla lentokentälle, sieltä 9 tunnin lento Frankfurttiin ja siitä se sama parin tunnin lento Helsinkiin. Helsingissä meillä oli neljän tunnin tauko, jonka aikana syötiin ja ihmeteltiin kuinka hassua oli tilata ruoka taas suomeksi. Sitten vielä bussilla juna-asemalla ja viimein seitsemän tunnin jälkeen oltiin perillä Oulun juna-asemalla.

Tämä ensimmäinen viikko on ollut melko hankalaa sinänsä, että kokoajan väsyttää ja päiväunia olen saattanut ottaa kahdetkin päivässä. Siellä kun oli lämmintä joka päivä vähintään se +35, ja täällä siinä 15 hujakoilla niin kyllä täytyy sanoa että kokoajan palelee. Näköjään tuossa kahdessa viikossa ehtii tottua vaikka mihin, ja olipa outoa kun aamulla kotona herättyään joutu tekemään aamupalan ite.

Koiratäyteinen tämä viikko on myös ollut. Tiistaina tokoiltiin Pikun kanssa, keskiviikkona agiliidettiin molempien kanssa mutta ilman kouluttajia, torstaina käytiin Iinan kans kouluttamassa ja lauantai-aamuna vielä käytiin itsenäisesti Iinan & koirien kanssa aksaamassa. Siitä todistusaineistoa tässä.



perjantai 6. toukokuuta 2011

Blogin päivittäminen on ollut tässä hetken aikaa enemmän ja vähemmän "jäässä", syynä yksinkertaisesti ajanpuute. Koko tämä kevät on ollu ihan älyttömän kiireistä koulussa. Ollaan menty semmosta kolme koetta/viikko tahtia ja siinä sivussa tehty pari tutkielmaa ja esitelmää ja vielä yrittäjyysluokan lehti. Siinä on meinannu muutaman kerran kilahtaa ite kullakin, ja suurimmaksi osaksi oon joutunu jopa harrastuksia jättämään välistä näitten koulukiireitten takia. Sitten jos on joku ilta ollu "vapaata" kouluhommista niin oon menny mielummin kerranki aikasemmin nukkumaan blogin päivittämisen sijaan.

Se niistä saarnoista, nyt on sitte kaikki peruskoulun kokeet ja esitelmät vihdoin ja viimein paketissa! Voi tätä tunnetta, on niin vapautunut olo ku kokoajan ei tarvi miettiä listaa päässä tekemättömistä tehtävistä.

Ikäänkuin palkinnoksi tästä aherruksesta lähdetään nyt sitten sunnuntaina luokkamme kanssa kahdeksi viikoksi Amerikkaan, tarkemmin ottaen Florid
aan; Orlandoon ja Miamiin. Varmasti ikimuistoinen reissu tulossa, ja on tätä ootettukki ja tehty paljon töitä! Mikä oiskaan parempi päätös peruskoululle ♥


Sitten niihin itse koiratouhuiluihin.

Maaliskuussa tehtiin shelttiporukan kanssa bussiretki shelttierkkariin Paimioon. Minulla mukana oli Piku, joka esiintyi tosi nätisti saaden ERIN mutta ilman sijoitusta. Tosi tyytyväinen oon silti, koska tiukalta tuomarilta ei kovin herkästi punaista nauhaa saanut. Kiva päivä näyttelyssä tuli vietettyä, ja yhteensä viikonlopun aikana tuli bussissa istuttua vajaat 1500 kilometriä.

Seuraavat näyttelyt Pikulla ovat Äänekoski ja Viitasaari, jonne se lähtee Ainin ja Tiinan kanssa kun itse olen siellä reissun päällä. Ikinä sitä ei kukaan muu ole esittänyt mutta on se niin reipas koira että en usko siinä olevan minkäänlaista ongelmaa. Pääsee kuitenkin niin tuttujen ihmisten matkaan :)


Sitten seuraavina ovat varmaan Haukipudas, Rovaniemi, Kokkola, Oulu... Päästään oikein kunnolla sertijahtiin ;)

Tulevana kesänä päästään sitten reenaamaan agilityä ihan kunnolla, kun päästiin molempien kanssa ryhmiin. Haukkiksella tulenkin sitten viettämään kolme peräkkäistä päivää, kun tiistai-iltana meillä on Pikun kans toko, keskiviikko-iltana Nitan ja Pikun agi ja torstai-iltana minun ja Iinan koulutus. Tylsää ei siis todellakaan tule olemaan, kun tähän lisätään vielä viikonloppujen kisat ja näyttelyt. Innolla jo odotan tulevaa! :)


Juoksuvyön saamisen myötä koirat on päässy kunnon kohotuskuurille, ja oon ihan jääny lenkkeilyyn koukkuun. Pikulla ei oo kunnossa mitään "ongelmaa" ollutkaan, mutta Nitassa huomaa ihan valtavan eron. Ylimääräiset kilot ovat karisseet pois ja tulleet takaisin lihasten muodossa. Kyllä nyt kelpaa tehdä paluu agibaanalle!

Siinäpä tiivistettynä tapahtunutta, varmasti unohdin puolet mutta lisäilen sitä myötä lisää kun muistuu mieleen. Nyt kun kouluhommat ovat ohi, LUPAAN että tiivistän bloggailutahtia :)

Nyt siis blogi hiljenee taas pariksi viikoksi, mutta sen jälkeen palaillaankin Floridakuvien ja näyttelytulosten muodossa =)

tiistai 1. maaliskuuta 2011

training

Agility- Nita
Vihdoin ja viimein 110 % motivaatio agilityssä on palannut takaisin! On ollut vähän "lama-aikaa" tässä meijän treenaamisessa ja tuntuu että mikään ei koskaan onnistu. Pentujen jälkeen otettiin kevyt lasku agilityn pariin takaisin, sitten oltiin "lihotuskuurilla" ja sen jälkeenpä ei kylkiluita enää tuntunutkaan. Tämä taas oletetusti vaik
utti ei niin positiivisella tavalla radalla vauhtiin. Vieläkin on vähän ylimääräistä lihaa luiden ympärillä mutta kyllä ne sieltä vielä häviää nyt kun pakkasten lauhduttua ollaan päästy taas kunnon lenkeille,ja ruoka-annoksia pienennetty.. ja mikä parasta: nopeampi Nita on palannut jälleen takaisin ♥

Eilisiin treeneihin Marianne oli suunnitellut kivaa irtoamisharkkaa ja keppikulmia. Molemmat toimi tosi kivasti! Kontakteja hinkataan edelleen...mutta onneksi edes jotain kehitystä on jo tapahtunut :) Kisakentille palataan näillä näkymin joko huhtikuussa KAS:sin kisoissa tai sitten vasta toukokuun lopussa.. Saapa nähä :)

Agility- Piku
Pikselinki kans päästiin reenaamaan eilen pitkästä aikaa iha
n kunnolla agia. Hypyiltä välistä vetoja ja takaa leikkauksia vauhdista, sekä yhdistettyinä muuriin ja putkeen. Irtoamista putkelle, puomin alastuloa ja keppejä. Mistään en löydä valittamista, on tuo otus niin nopea oppimaan! Ärsyttää ku talvella pääsee reenaamaan vaan kerran viikossa, sais paljon enemmän aikaan ja reenattua tehokkaammin ku pääsis useammin. Mullehhan se kyllä sopis mutta kuskista en olis niinkää varma :D

...kesää ootellessa
♥

Toko
Pikun kanssa ollaan reenailtu läpi vuoden tokoa vähän kerrallaan, ja nyt alkais olla alokasluokan liikkeet muuten kondiksessa paitsi hyppyä ei olla otettu kertaakaan, ja liikkeestä maahan menoon ja seisomiseen tarvitaan vielä käsimerkki. Seuraamisessa kontakti välillä rakoilee, mutta välillä on myös tosi hyviä pätkiä. Sivulletulo täydellinen, samoin luoksetulo ja paikallaanmakuu.

Nyt ku tulis epiksiä sopivasti niin tiiä vaikka meitä siellä näkiski ;) Kesällä olis tarkotus korkata tokokokeet! hui...

Loppuun vielä kuva Pikusta ja Nitan Luka pojasta :) On se vaan niin ihana!



sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Nita 4-vuotta ja terveystuloksia!

Paljon on taas tapahtunut viimeisimmän päivityksen jälkeen, joten varautukaa- pitkä kirjoitus tulossa!

Ensinnäkin perjantaina 3.2. ihka ensimmäinen koirani täytti huikeat 4-vuotta! Näin se vain aika menee ihan huomaamatta. Olen todennut sen täällä blogin(kin) puolella jo monta monituista kertaa, mutta se vaan on niin että parempia koiria en olisi voinut saada! Ilman Nitaa, en olisi välttämättä koskaan tutustunut koiramaailmaan, ja löytänyt siitä sitä rakkainta harrastusta jonka parissa tulen varmasti viettämään lopun elämääni. Sen tiedän jo näin vajaan kuudentoista vuoden iässä... Tää vaan on se mun juttu, juttu mistä oikeesti tykkään :)

Tähän väliin haluankin sanoa kiitokset Maaritille tästä maailman parhaasta koirasta! Muistan aina ensimmäisen koiranäyttelyni, Ylihärmässä, jo
ssa oli Nitan kanssa Maaritin mukana :)

Ja sitten terveystuloksia... Piku on käynyt luuston läpivalaisussa, parhain mahdollisin tuloksin: Lonkat A/A ja Kyynärät 0/0!! Ihan huippu juttu :)

Viime viikolla meillä kävi Rennoista haukuista Pirjo hieromassa Nitan, ja pieniä jumeja löytyi selän/takajalkojen alueilta. Helpotuksen huokaus, olin varautunut pahempaan. Nyt alkais taas koira olla kunnossa kisaamiseen, ja yli vuoden kisatauon jälkeen alkaa kyllä jo olla ikävä kisakenttiä.

Mahdollisesti aloitamme jälleen kisaamisen nyt helmikuun lopulla, tai sitten myöhemmin. Viikonloput on oikeasti kortilla, kun on agilitykisoja, on näyttelyitä, on isosjuttuja ja vaikka sun mitä. Mutta kaikelle on aikaa, sen on vain järjestely kysymys ;)

Hullua puhua näin talven keskellä jo kesästä, mutta alkukesä meneekin sitten taas hujauksessa ja toukokuussa kun olisi kunnolla kisoja, lähdemme luokkamme kanssa kahdeksi viikoksi Amerikkaan :) Huikea reissu tulossa, ja on sen eteen kyllä tehty töitä!!